Isänpäivä

Isänpäiväkin tuli ja meni. Heräsin aikaisin, kuten yleensäkin sunnuntaisin, mutta oli pieni pakko pysytellä vuoteessa ja olla tietämätön siitä kuhinasta ja kihinästä mikä keittiön suunnalta kuului. Siellä lapset keittivät kahvia ja viimeistelivät täytekakkua ja muita herkkuja. Vihdoin viimein, siltä se tuntui, kuhina siirtyi makkarin oven taakse. Ovi läjäytettiin auki ja pasuunan soiton tahtiin tuli onnittelulaulu. Jotain iloa on siis nuorimmaisen musiikkiharrastuksesta ;-)

Sain muutaman lahjan ja itsetehtyjä kortteja. Osa lahjoistakin oli itse tehtyjä. Ehkä paras oli tyttöjen maalaama muotokuva minusta. Tekeminen oli jäänyt kuulemma viime tippaan, puolen yön aikaan olivat aloittaneet ja kolmeen saakka maalanneet. Hyvin oli onnistunut ja näköinen. Vaimo sai samanlaisen muotokuvan itsestään äitienpäivänä. Sanoinkin heti, että nyt kehystetään molemmat ja laitetaan esille!

Iltapäivästä pistäydyttiin vielä mummulassa isänpäivillä. Nyt siellä ei ollut niin paljon vieraita kuin edellisenä sunnuntaina, jolloin vietettiin isäni 75-vuotissynttäreitä. Liki 90 henkeä oli silloin paikalla, kaikki lapset perheineen ja lastenlapset perheineen tai kavereineen. Mieleenpainuva juhla. Seuraavat juhlat on pakko viettää jossain muualla, taloon ei enempää väkeä mahdu kerralla :).

Seuraava juhlapäivä on joulu, jolloin varmasti kaikkia sisaruksia ehtii näkemään. Jouluaaton ja varmaan joulupäivänkin jokainen viettää oman perheensä parissa, mutta jo tapaninpäivänä on mukava pyörähtää mummulassa. Ja onhan siinä heti tulossa "tavallinen" viikonloppu joulun jatkoksi, sen perään uusivuosi ja taas viikonloppu. Mutta siihen on vielä toista kuukautta pitkästi aikaa.

Säätila on edelleen harmaa ja sateinen ja äsken lukemani ennusteen mukaan talvi tulee olemaan Suomessa lauha. Mikäs siinä, kunhan vain lunta on ja pikkupakkasta kuitenkin. Hiihtämään täytyy päästä :)

Mukavaa joulun odotusta itse kullekin säädylle...

Syysloman satoa

Lomaviikko on mennyt todella nopeasti. Jälleen kerran ihan liian nopeasti ;-). Paljon olen saanut tehtyä kuitenkin ulkotöitä ja onpa aikaa ollut rentoutumiseenkin. Sitkeä flunssa vain on ollut esteenä suuremmille rasituksille, kuten pitkille lenkeille. Eilen tuli täyteen neljä viikkoa, nyt siis viides viikko lähti liikkeelle. Alan olla todella kyllästynyt tähän nuhaan ja yskään. Kurkkukipu sentään loppui kestettyään 21 päivää putkeen.

Sää muuttui taas synkäksi. Pilvipeite ja vesisade hämärtävät päivää, ja illat ovat todella pimeitä. Autolla ajo pimeässä ja vesisateella ei ole niitä miellyttävämpiä kokemuksia. Sitäkin tuli lomalla pariin kertaan koettua. Kaiken kaikkiaan on ollut hyvä päästä työasioista viikoksi eroon. Olen jopa malttanut pysytellä työsähköpostista erossa koko viikon :).

Kellojen siirto antoi tavallaan tunnin lisää tälle päivälle. Se varmaan näkyy työaamuina jonkin aikaa positiivisena, ennen kuin siihen taas tottuu. Kesäaikaan siirryttäessä tahtoo käydä toisinpäin, eli aamuisin väsyttää paljon enemmän ennen kuin sopeutuminen tapahtuu. Nyt taas talviaikaan siirtyminen aiheuttaa iltojen pimenemisen tuntia aikaisemmin, mutta toisaalta päivä lyhenee muutenkin vauhdilla tähän vuodenaikaan.

Huomenna töihin, loman rentouttamana. Siihen sopinee tämä kuva:

Uuden edessä

Edellinen blogipalveluntarjoaja ilmoitti sulkevansa palvelun tämän kuun loppuun mennessä. Käyttäjille tuli ohje, että kannattaa ottaa  omat kirjoituksensa talteen, koska sen jälkeen niitä ei enää saa. Onneksi on tämä blogger, jossa minullakin on ammatillinen blogi sekä harrastusblogi, joten oli luontevaa siirtää tämä henkilökohtainenkin blogi tänne.

Kurkku on kipeä, nyt jo 17. päivä putkeen. Saisi alkaa vähitellen parantua. Työyhteisön liikuntakampanjakin on mennyt minun osaltani nyt jo kolmatta viikkoa mönkään, kun ei pysty lähtemään edes lenkille. Yhtään ei kärsi vilustuttaa itseään lisää. Osaltaan tietysti vaikuttaa se, että olen joutunut puhumaan niin paljon viime aikoina. Uuden koulutuksen aloitus ja siinä ryhmänohjaajana toimiminen toi opetustunteja yhtäkkiä paljon lisää, ja sitä myötä puhuminenkin lisääntyi päivässä.

Olen nauttinut suunnattomasti kun kolmen vuoden jälkeen "palasin juurilleni", eli opetustyöhön takaisin. En vielä kokonaan, mutta puolet työajasta. Toinen puoli menee edelleen muissa tehtävissä. Toisaalta tämä on juuri sopiva sekoitus, ja toivonkin että tällä konseptilla mentäisiin vielä ainakin ensi vuosi. 

Täytyypä aktivoitua taas tämänkin blogin suhteen ja päivittää kuulumisia tiuhempaan tahtiin jatkossa :).